Koska suurin osa ihmisistä ympärilläni on kehoittanut (PAINOKKAASTI) minua aloittaa blogin kirjoittamisen, niin aloitanpa sitten. Sanalla "koska" tämähän on tietysti nerokasta aloittaa, aivan kuin meillä olisi jotain historiaa. No, kohta on. Tai sitten ei.
Onko sinulla hetki aikaa keskustella jeesustelusta? Tai siis ei niinkään keskustella, vaan lukea yksipuolista ranttia. (miten sekin sana muka suomennetaan...)
Jeesustelu terminä mielestäni tarkoittaa kaksinaismoralismia, ja sen ymmmärtämättömyyttä. Kärjistettynä sellaista, että vegaani tilaa kännissä katkarapupitsaa. Tai vauhkoekologi syö tonnikalaa. Terveysintoilija tupakoi, tai valittaa tupakoivalle energiajuomien juomisesta. Mitä himputin väliä sillä energiajuomalla on, jos jo myrkyttää itseään tupakalla.
Eniten ärsyttävä jeesustelun aihe on terveysintoilijat relaamassa. Ja relaaminenhan Suomessa tarkoittaa juomista. Mutta siis, onhan nyt valkoviinin juominen ihan täysin eri asia kuin kossun vetäminen raakan. Viiniä juodaan maun takia. Ja paskat. Jos alkoholia juotaisiin maun takia, niin ei kai kukaan olisi koskaan humalassa. Ja jos haluaa olla humalassa niin onko se nyt sitten aivan sama tavioittaa se olotila millä tahansa alkoholituotteella. Raaka viina on kuitenkin se näppärin tapa saavuttaa se ihana olotila, missä voi olla aivan miten sattuu ja oksennella ja puhua sekavia ja harrastaa irtosuhteita ja tehdä toooosi hauskoja spontaaneja asioita. Eli laittaa sikspäkin kuoret päähän ja sanoa että hei miten hauska hattu.
Maanantaina sitten työpaikalla voikin retostella että olipas hauska viikonloppu josta en muista mitään ja hirvee darra vieläkin heehhhehhöhöhö. Kaikkien mielestä loistava vitsi.
Idiootit. Alkoholi on myrkky, joka tuhoaa aivosolut, liittyy lähes kaikkiin kuolemiin Suomessa, aiheuttaa ns paljon kuolemia ja todella paljon väkivaltaa. Mutta mitä siitä, kännissä on hauskaa.
This just in. Ei ole. Kännissä on tyhmää olla.
Toisaalta, olisiko jeesustelusta hyötyä? Ainakin sillä pysyy kivasti sopu yllä, ja voi tarvittaessa vähän huijata itseään. Vaikka alkoholilla. Kyllähän se rentouttaa, ja nostaa sosiaalisia taitoja. Tai taannuttaa. Kuitenkin yhteinen aallonpituus on saavutettavissa.
Jeesustelulla voi näppärästi huijata itseään. Ja mitä pahaa siinä on? Kenen psyyke muka kestää tätä maailmaa, ympäristöä tai varsinkaan itseään, jos kohtaa itsensä täysin rehellisesti joka päivä. Joka ikinen päivä kaikki kurjuus vyöryy päälle, Afrikan lapset näkee nälkää, Suomi on täynnä asunnottomia ja työttömiä ja syrjäytyneitä ja mamuja ja työttömiäsyrjäytyneitäasunnottomiamamuja.
Kuka sen tuskan kanssa jaksaa elää?
Minä ainakin uskon vahvasti hedonismiin. Ja altruismiin. Ja sitten niitä näppärästi yhdistelemällä pääsee tilaan, jossa yrittää muka auttaa lahjoittamalla kympin kuussa sinne tänne ja leikkiä auttavansa ihmisiä.... jeesustelua jos mikä. Mutta tuleehan siitä hyvä mieli kummiski.
Olen, siis jeesustelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti