Tänään
Kaikki on huonosti. Vituttaa, ahdistaa, suututtaaväsyttää kaikki tulvii yli. Tunnemaljani reunat tulivat vastaan jo ennenkuin heräsin.
Gorilla en ole tänään. Nyt olen vihainen virvatuli, sykin raivoa ja poltan kaiken ympäriltäni. Olen niin saatanan vihainen jollekulle jostain, että toivoisin aktuaalista liekinheitintä. En kyllä sitten tiedä mitä sillä tekisin. Ehkä haluan räjähtää tulipallona, poistaa KAIKEN, nähdä maailman palavan. Muuttua kaoottiseksi tulitornadoksi ja rehata estottomasti ympäri maailmaa.
Nauraa niille, jotka syttyvät tuleen, kouristelevat tuskissaan, epätoivoisesti juoksevat minulta karkuun. Säälittävä yritys. Säälittävät, kuvottavat, inhottavat ihmiset jotka kehtaavat olla onnellisia kun itse olen paskaraunio.
Onni on niin kaukana tästä vihasta, pettymyksestä, "negtatiivisesta energiasta", kuten joku sanoisi. "Ota ruusukvartsikristalli, se imee pahaa energiaa ja puhdistaa ilmaa", sanoisi joku vitun ärsyttävä typerä hippi. Tunge se kristalli perseeseesi imemään negatiivista energiaa ja istu sitten oksaiseen halkoon ja repeä siihen. Mieluiten muurahaispesän lähelle ja valele itsesi hunajalla ja odottele että kristalli auttaa.
Vitun idiootit.
Aika usein "muut" ihmiset ovat mielestäni täysiä idiootteja, pelkkiä paskaa suoltavia persereikiä, joille palaminen olisi liian helppo ja armollinen ratkaisu. Kuitenkin miettiessäni, että miksi tunnen niin, on kestämättömän ja kivuliaan selvää, että oikeasti vihaan vain ja ainoastaan itseäni.
En minä kenenkään muun kuolemasta saisi nautintoa. Ehkä omastani voisin, mutta kun sitäkään ei sitten voi etukäteen tietää. Fni olisi heitetty tonnin painoinen kivilohkare. "en mä halua nyt tätä kiveä kantaa hei on aika painava tämä ny…- "no otat sen nyt kuitenkin" "eiku hei nyt ihan oikeesti on aika ikävä ja vähän nyt ahistais tämä" "shhh... otat sen nyt vaan... kaikilla on hei vastuuta. Kannat nyt vaan" "mmm ei nyt kyllä" "shhhhhhhh.....shhhh" Ja tässä sitä nyt sitten kannetaan.
Oikeasti en halua tappaa ketään. Enkä itseäni. "En halua kuolla, en vain jaksa elää."
Ajatus helvetistä on mielestäni surkuhupaisa. Ikuisesti palat tulessa ja Saatana sitten tökkii hiilihangolla. No voi ei. Onpa karmeaa. Verrattuna näihin tunteisiin, tähän "elämään", uskoisin sen olevan helpotus.
On tämäkin saatana työmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti